Kuva kertoo

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sanotaan. Mutta ennen kuvaa täytyy olla sana. Ja sanalla täytyy olla merkitys. Vasta sitten kuva voi kertoa.

 

Kulttuuri määrittelee meille, kuinka me näemme kuvan. Jokseenkin tärkeätä on myös huomata, että kulttuuri antaa meille myös vaihtoehdon, kuinka kuvan voisi nähdä toisin. Mikään tieto ei ole itsestään selvä, vaan sen on joku luonut johonkin tarkoitukseen. Joku toisessa paikassa toiseen aikaan voi nähdä saman kuvan hyvinkin erilailla kuin me näimme sen tässä paikassa tähän aikaan. Kiistely ei auta. Todellisuus on ajasta ja paikasta kiinni.

 

Entä minkälaisen todellisuuden haluan kasvattajana luoda toisille? Ihanteellista olisi, jos voisi luoda tyhjän todellisuuden, johon jokainen voisi rakentaa mieleistään. Tämänlainen todellisuustyhjiö ei kuitenkaan liene mahdollista. Elikkä kysymys taitaa olla siitä, kuinka vapaan ja innostavan tilan pystyy muiden ympärille luomaan. Ja tämähän vaatii tietoa.

 

Mutta kuinka paljon tietoa, innostusta ja vapautta vaatii media-aktivismi? Aktivismi sanana kalskahtaa negatiiviselta, mutta tämä johtuu erityisesti mielikuvista, joita tämä sana saa aikaan. Itse täytyy oikein pysähtyä ja jäädä pohtimaan tätä aktivismia. Aktiivinen aktivisti.

Tunnistatko minut?