Olen joutunut mediakiusauksen uhriksi! Siitä on tosin jotain 20 vuotta aikaa, mutta nyt vasta ymmärrän sen. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kaikki alkoi siitä, että aloin yhtenä mukavana lapsuuteni päivänä saamaan kummallisilta hevoshulluilta etanapostia (typerä sana, kuulin tänään). He kaikki halusivat minun kanssani kirjeenvaihtoon. Mutta minäpä en halunnut. Jostakin sitten selvisi, että jossain villihevos-lehden kirjeenvaihtopalstalla oli ollut ilmoitus, jossa minä etsin saman henkistä kirjeystävää. Älyttömyyden huippu! Jäljet, jos niitä olisi tutkittu kunnolla, olisivat melko varmasti johtaneet sylttytehtaalle, jossa parivaljakko tilaili naapureille katalogeista kummallisia tavaroita kyläkaupan postiin.

Kaiken kukkuraksi olen ollut mediariippuvainen ja pahanlaatuinen -huijari. Kun lapsuuteni kotiin kannettiin ensimmäinen tietokone, maailmani muuttui. Opin muutaman dos-komennon ja yhtä monta peliä. Lisäksi opin huijaamaan pelivuoroja siskoilta ja jopa äidiltä ja isältä. Kaiken huipuksi joudun vieläkin joskus iltaisin silmäni sulkiessani sovittamaan vanhan kunnon Moskova Tetriksen palikoita oikeille paikoilleen.

Myönnetään, että edellä kuvatut jutut ovat melko vaisuja nykypäivän nettikohelluksiin. Ensimmäinen esimerkki oli varmasti tekijöiden mielestä harmiton pila, joka kuitenkin loukkasi minua. Samaa tapahtuu nykyäänkin. Jonkun ajattelemattomuus päätyy vaan paljon isompien massojen ryöpyteltäväksi. Ja kaiken kukkuraksi muiden on helppo heittää lisää vettä myllyyn. Toiseksi nykyään monissa kodeissa nuorella on omassa huoneessaan ovet avoinna maailmaan. En siis vertaa sitäkään omiin kokemuksiini. Vanhempiani ei tarvinnut huijata muuta kuin pelivuorojen takia. Ei sen takia, mitä koneella teki.

Suvi Tuominen ja Anu Mustonen kirjoittavat Näkökulmia mediakasvatukseen siitä, miten vanhemmat voivat osallistua nuorten tekemisiin netissä. Yhtä lailla netti vaatii aikuisen läsnäoloa kuin mikä tahansa muu osa nuorten elämässä. Tuntuu jotenkin hassulta, että vanhemmat jäävät vapaaehtoisesti syrjään yhdestä (isosta) osasta nuoren elämästä. Satu kirjoittaa Mega mediaa-blogissaan lapsen mediakasvatuksesta. Samat jutut koskevat mielestäni nuoren mediakasvatusta. Muuten tulee olla huolissaan siitä, miksi nuori ei ole kiinnostuksen arvoinen.