Nyt kun konkreettisesti ajattelen itseäni nuoriso-ohjaajana ja mediakasvattajana, pääni täyttyy ristiriitaisista ajatuksista. Tunnen mediakasvatuksen olevan hyvin lähellä työtäni ja tiedän, että näin sen pitää ollakin. Mediakasvatus vastuu ei ole kuitenkaan ainoastaan nuorisotyöllä. Siihen liittyy lukuisat määrät muitakin toimijoita. Mikä siis onkaan nuorisotyön ja mediakasvatuksen oikea suhde, kun samalla maailma on täynnä muitakin tärkeitä asioita?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Yleisesti ottaen nuorisotyöntekijästä täytyy olla moneksi. Nuorisotyöntekijä voi venyä kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen asti moniosaajaksi. Tässä vaiheessa kuvaan astuu innostaja, joka on yksi nuorisotyöntekijän tärkeimmistä rooleista. Nuorisotyöntekijän tulee avata nuorelle mahdollisuuksia, ja jos/kun innostus valtaa nuoren, nuorisotyöntekijän rooli innostajana on kannustaa ja auttaa nuorta etsimään aiheesta lisää tietoa. Tärkeätä on muistaa, ettei kukaan nuorisotyöntekijä ei voi tietää kaikesta kaikkea. Nuorisotyöllä on kuitenkin ne välineet, joilla nuorta voidaan ohjata ottamaan asioista enemmän selville. Innostajan tehtävä on tehdä itsestään tarpeeton. Se on tavoite, josta ei saa tinkiä.

Sirkku Kotilainen kirjoittaa puheenvuorossaan Näkökulmia mediakasvatukseen sosiokulttuurisesta innostamisesta nuorisotyössä. Kotilainen korostaa nuorisotyössä nuorten osallisuuden vahvistamisen merkitystä, mihin media antaa valtavat mahdollisuudet. Ja mikä parasta: internetillä voidaan tavoittaa nekin nuoret, jotka avaavat ovensa maailmaa omasta huoneestaan. Verkkoa ei siis pidä pelätä, koska sillä saadaan haaviin enemmän kuin kahdella mato-ongella.