Oppimistehtäväni viralliset päivät ovat nyt luetut. Minun ei tarvitse enää pitää blogia. Vielä en kuitenkaan tiedä varmaksi, mitä haluan blogini suhteen tehdä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Blogi on ollut huiman hyvä työkalu opiskella mediakasvatusta. Tässä on tullut samalla luettua, analysoitua ja tuotettua tekstiä. Ennen kaikkea olen ymmärtänyt, että eipä tässä tarvitse olla kummallista asiaa, kun voi jo osallistua. Kynnys on siis madaltunut.  Lisäksi tällä lailla kaikki tulevat kuulluksi (toisin kuin luennoilla) ja sana jää elämään ihan erilailla kuin tenttivastauksessa.

Mediakasvatus opinnot innostivat minut tarttumaan tänään postin kantamaan tuoreeseen Tietokone-lehteen. Haluan pysyä ajan tasalla. Lehdestä löytyikin mielenkiintoisia juttuja. Yksi on kuitenkin ylitse muiden: Kim Leideniuksen (Tietokone 7-8/2008) artikkeli siitä, kuinka ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutteisuus tulee jo lähitulevaisuudessa muuttumaan. Artikkelin mukaan tämä vuorovaikutus tulee olemaan jo seuraavassa Windowsissa luonnollisempaa, koska siinä ei ole tietokoneen ja ihmisen välissä enää hiirtä tai näppäimistöä. Suora vuorovaikutus saadaan aikaan kosketuksella, puheella, kynän eleillä ja jopa suoraan aivoaalloilla. (Kuvittele Minority Report-elokuvassa nähtyä Tom Cruisen ja tietokoneen yhteistä tanssia.) (emt.)

Microsoftin näkymät vuoteen 2020 ovat totta kai vieläkin hurjemmat. Suunnitelmissa emme enää käytä omia henkilökohtaisia tietokoneita, vaan ne ovat ympäristössämme. Kaikkeen sisältyy tietenkin sana mutta. Tutkijat ovat huolissaan siitä, että käyttäjästä tulee käytettävä. Automaattinen ympäristö on toisaalta helpotus, mutta siinä voi kadota inhimillisyys. Entäpä sitten, kun tekniikka pettää? Nyt jo on esimerkkejä siitä, kuinka ilman tekniikkaa mikään ei toimi. Päässälaskutaito on kadonnut ja monet ovat joutuneet kadoksiin, kun silmät tuijottavat enemmän navigaattoreita kuin tietä. (emt.)

Mielenkiintoista. Pelottavaa. Tästä kaikesta huolimatta uskon, ettei ihminen voi koskaan eriytyä kovin kauaksi ihmisestä. Loppujen lopuksi kaiken takana kuitenkin täytyy olla ihminen. Jos kuitenkin vuorovaikutus tietokoneen ja ihmisen välillä helpottuu, täytyy kait ihmistenkin välinen vuorovaikutus helpottua samalla. Maailma pienenee, ja samalla tavat kohdata toinen ihminen ja ottaa osaa laajenevat. Laumat saavat uusia muotoja, mutta eivät katoa. Homo homini lupus. Se ei kuitenkaan koskaan muutu. Näin ollen kasvatusta tarvitaan aina niin nettilaumoissa kuin kasvokkainkin.